Tiedän. Blogi on ollut hävyttömän kauan tauolla. Laitetaan nyt kuitenkin hieman kuulumisia.

Nenitan A-pentue täytti 9.5 jo 4 vuotta! Niin se aika rientää... Tätä minä ihmettelen vähän joka välissä, mutta niin se vain on, että aika kuluu vähän liiankin nopeasti. Valitettavasti tässä välissä ei ole uusia pentueita ollut. Tällä hetkellä suunnittelen Pihkalle pentuetta ja uroskin on jo alustavasti sovittuna. Julkaisen uroksen kuitenkin vasta mahdollisten pentujen synnyttyä.

Tässä Hanna Pääkkösen ottamia kuvia Pihkasta:

Nelli puolestaan täytti eilen huimat 11 vuotta! Leikkimielinen vanha rouva se on vieläkin, mutta kyllä ikä jo siinä näkyy. Ei se lenkeillä kulje samaan tapaan kuin nuorukaisena. Vain muutaman pyrähdyksen jaksaa aina ottaa ja loput menosta on melko rauhallista. Shelttejä se jaksaa edelleen härnätä. ;) Saa nähdä kuinka kauan Nelli vielä kanssamme elelee. Sillä on silmät alkaneet samentua niin, että luulen sen näkevän hieman heikosti. Vähän höperyyttäkin siinä on, kun haukkuu meidät kun tulemme kotiin. Aikaisemmin haukku on kuulunut vieraille. Iho-ongelmia Nellillä on ollut pidempään, mutta nyt nuo talirauhaset ovat melko kamalia ja lisäksi huomasin hännässä jonkun ihmeellisen kasvustopatin. Nelli viettää meillä lokoisia eläkepäiviä, joskus saa mennä esteen pari agilityä kun kentällä käydään.

Pihkan kanssa alettiin pitkästä aikaa (yli vuoden tauko) treenaamaan agilityä alkuvuodesta. Sitä on niin kauhean nätti ohjata! Tykkään tosi paljon. Onhan tuo hitaampi tapaus kuin Nita ja Nelli aikoinaan, mutta se kääntyy niin tiukkaan ja lukee ohjausta erittäin tarkasti. Vielä kun saisi kepit, keinun ja renkaan oppimaan kunnolla, niin voisi oikeita kisojakin miettiä! Me ollaan nyt käyty kolmessa epävirallisessa kisassa ja aina ollaan voitettu minimölliluokat! <3 Viimeisimmällä kerralla kyllä jouduttiin uusimaan rata, kun ensimmäinen meni plörinäksi. 

Nita on myös päässyt kesäkaudelle treenaamaan. Se on ollut älyttömän innoissaan ja hyvin se osaakin monet asiat. Keppejä ei vain olla saatu iskostettua kunnolla, joten niiden vuoksi emme kisaa. Nita on agilityssä silleen hassu, että se hakee hyvin itsenäisesti esteitä, mutta ohjausta se ei aina huomioi kovinkaan hyvin. Ja yleensä vika on siinä, että olen liian myöhässä. Nita on vähän semmoinen tykki, jota pitää ehtiä ohjaamaan hyvissä ajoin, jotta se ei paukaise jollekin mieluisalleen esteelle. Aivan kontaktihullu tyyppi on, joten voi olla vaikeaa saada käännettyä ennen kontaktiesteitä toiseen suuntaan.

Kävimme kokeilemassa shelttien kanssa paimennustakin. Oli kyllä aivan mahtava kokemus! Toivonmukaan pääsemme vielä uudelleen jossain vaiheessa! Siinä taas tuli esille uusia puolia ja vahvistui aikaisempia olettamuksia koirieni luonteesta. Pihka yllätti tyyneellä rauhallisuudellaan. Vaikka aluksi jänskäpänskätti, niin sitten se niin reippaasti työskenteli! Selkeästi Pihka työskentelee minulle, sillä on suuri mielyttämisenhalu. Nita puolestaan taisi syttyä nimenomaan niistä lampaista, mutta sen viretaso oli aivan liian korkealla. Nita on paljon vahvempi liikuttaja kuin Pihka.

Tässä myös Hanna Pääkkösen ottama kuva kun Nita paimentaa:

Sijoitusaussieni eli Reina aka Reiska kävi keväällä luustokuvissa. Lonkat, kyynäreet ja polvet olivat priimaa. Selkäkin kuvattiin ja siinä ei mitään ihmeempiä näkynyt, joten terveselkäinen on myös. Viime vuonna Reiskan silmät on tarkastettu terveiksi, ensi vuonna käydään taas tsekkaamassa. Reina tosin on vanhempiensa perusteella vapaa CEA:sta, PRA:sta, HSF4-kaihigeenistä sekä lisäksi MDR1-mutaatiosta vapaa. Reiskalle on suunnitteilla ensi vuodeksi pentuja. Jos olet kiinnostunut erittäin aktiivisesta harrastuskaverista, niin voi ottaa yhteyttä. 

Me edelleen rakennetaan, joten koiraharrastus on siitä hieman kärsinyt. Ehkä ehdin myöhemmin paremmin blogia ja kotisivujakin päivittämään.