Minulla oli taas äärettömän hauskaa Nitan kanssa agilitytreeneissä. Vitsit, että voi olla hauska koira! Oppii hämmästyttävän nopeasti ja minä olen aina ollut sitä mieltä, että sille on vaikea mitään opettaa kun ei mene perille. Mutta näköjään kun intoa riittää, niin oppikin menee nopeasti perille. Nitalla löytyy myös vauhtia ihan hirveästi! Nyt yritetään opetella sitten hieman irtoamista.

Tehtiin lyhyttä rataa ja otettiin ensin sitä osissa, koska siinä oli kohtia mitä ei olla Nitan kanssa koskaan harjoiteltu. Esimerkiksi putkeen meno pimeästä kulmasta eli putken suu ei näy lähetyskulmasta. Myös pussia otettiin erikseen, koska sitä ollaan vasta kerran aikaisemmin harjoiteltu. Myös pituus otettiin tällä kertaa ihan omana esteenä ennen koko radan suorittamista. Kun otettiin pari kertaa sitten rata kokonaisuudessaan, ei Nita enää viimeisellä kerralla paljon minua mulkaissut kun meni yhdestä ohjauksellisesti meille haastavasta kohdasta toisesta putkesta toiseen putkeen. Ja eipä se paljon vilkaissut minua putken jälkeisellä pituudella ja hypylläkään kun syöksyi loppupalkalle. Kylläpäs sais makiat naurut! Ihan kippurassa hihitin... Kyllä siitä vielä hyvä tulee!

Lisäksi treenattiin kontakteja ja Nita tuntuu aika hyvin ne hoksaavan. Ei ihan hirveän montaa toistoa aina tarvi ku ymmärtää pysähtyä. Olen nyt opettanut niin, että se istuu alastulokontaktille ja vapautuksesta pääsee palkalle.